Useiden rajoitusten maassa sairaanhoitajana toimiminen voi aiheuttaa muutamia VES:sejä itse kullekkin. Mitkä ovat oikeuteni? Kysymystäni ei edes ensin ymmärretty osastolla. Suomessa puhutaan sekä potilaan että sairaanhoitajan oikeuksista, on terveydenhuoltolakia, erilaisia asetuksia… täällä kaiken takana on NGHA ja Hospital policy.

Policy kertoo, kuinka toimia. Policyn muuttaminen vie vuosia, joten osa täällä käytetyistä hoitometodeista tuntuu suomihoitajan silmään, korvaan ja käteen vanhanaikaisilta, mutta – näin täällä kuningaskunnassa. Vai ollaanko täällä sittenkin aikaa edellä, koska sairaala on palkittu JCI (Joint Comission International) akkreditoinnilla? Kysymyksiä, kysymyksiä…

Saudi-Arabiaan ei niin vain tullakaan. Ilman virallista lupaa maan rajojen sisäpuolelle ei ole asiaa. Lomapaikka? Ei. Militarymiesten vartioimat portit aukeavat vain kutsun kautta.  Sairaala ja koko kuningaskunta käyttää paljon ulkomaalaista työvoimaa etenkin idästä, kuten Filippiineiltä ja Malesiasta. Ulkomaalaisia kuningaskunnassa on noin kuusi miljoonaa. Niin sanotut länsimaalaiset, joihin myös meidät suomalaiset luetaan, olemme selvää vähemmistöä.

Viisumeja myönnetään aina vain vähemmän ulkomaalaisille, koska nykyisen Saudisaatio-politiikan tavoitteena on työllistää paikallisia. Totuus kuitenkin on, että ilman työlupia maan terveydenhuolto, palvelualat ja öljyteollisuus eivät toimisi. Ulkomaalainen työvoima pyörittää maan terveydenhuoltoa. Paikallisten työttömyysaste on korkea, virallisesti noin 12 prosenttia, mutta naisiahan ei ole tilastoissa huomioitu.

Koska koulutustaustat voivat vaihdella suurestikin eri maiden kesken jo pelkästään sairaanhoitajakoulutuksen osalta, on meitä sairaanhoitajia sekä Nurse I- ja Nurse II -statuksella sairaalassa. Nurse I:llä on pidempi koulutus ja tarvittaessa I on ”In Charge”, vastuuhoitaja. Näkyykö tämä hoitajien erottelu sitten jollakin tavalla työyhteisöissä? Vaikuttaako kansallisuus ekspatriaattien kohteluun? Alussa kauhistelimme, että länsimaalaisen palkka on yli kolme kertaa parempi kuin esimerkiksi filippiiniläisen. Mutta palkkataso riippuukin karkeasti ottaen vain työntekijän passin väristä, se on verrannollinen lähtömaan palkkatasoon. Eli jokainen saa täällä enemmän palkkaa kuin kotimaassaan, mutta palkat eri kansallisuuksien kesken eivät ole täällä tasa-arvoisia. Reilua? Tulevat kuukaudet kertovat enemmän muusta kohtelusta, mutta nyt sanoisin, että länsimaalainen saa virastoissa parempaa palvelua sekä asuinjärjestelyt ovat mukavammat. Länsimaalaisella ei myöskään ole harteillaan sitä samaa painolastia, mikä muilla on; olemme täällä hyvin itsekkäistä syistä, vapaaehtoisesti, emme siksi, että perheemme saisi kotimaassamme riittävän terveydenhuollon ja koulutuksen.

Kuinka sitten suhtautuminen muihin uskontoihin kuin islamiin? Allah on siis se suurin, mitens muut? Muiden uskontojen harjoittaminen on kiellettyä, ja niihin liittyvät symbolit napataan talteen viimeistään kentällä. Muita uskontoja kuin Islamia ei saa tuoda näkyvästi esiin. Kuitenkin kristinusko ja juutalaisuus ovat hyväksyttyjä, koska ne mainitaan Koraanissa. Eräs tyttö kertoi minulle kuiskaten olevansa buddhalainen, kun puhuimme uskonnoista. Hänen pitää pitää asia salassa. Samaa kuiskaustyyliä käyttävät myös ateistit tässä maassa.

Sukupuolten erottelu näkyy kaupungilla hyvinkin jyrkkänä. Kahviloissa ja ruokapaikoissa on erilliset istumapaikat miehille ja naisille. Male sitting area ja Female area. Kassajonot Single ja Family. Potilashuoneiden oviin tulee muistaa koputtaa, jotta vieraat kerkeävät kätkeä kasvonsa. Kaikki on puolitettua, vähintäänkin sermi erottaa mustiin ja valkoisiin pukeutuneet massat.

Yksinäinen nainen ei saisi liikkua kaupungilla omin päin. Räikeimmillään minä en pääse esimerkiksi sisälle kahvilaan tai ruokapaikkaan. Hiukan otsasuonet pullistuivat, kun eräänä iltana en päässytkään sisään tilaamaan ravintoa ja jouduin vielä syömäänkin ulkona, miesten maiskutellessa omiaan sisätilojen lämmössä. Naisena en saa myöskään ajaa autoa, enkä istua etupenkillä. Miksi? Niin… Taksikuskit eivät ota Mutawan pelossa naista etupenkille istumaan. Vuorovaikutus eri sukupuolten välillä on pyritty minimoimaan. Perheillä on suuri rooli ihmisten yhteen saattamisessa, ja vasta virallinen kihlatodistus kourassa voi kävellä puolisonsa kanssa kahden kaupungilla. Mutawa, uskonnollinen poliisi, pitää huolen siitä, että islamin oppeja noudatetaan.

Olkoon kansallisuus mikä vain, tulee tiettyjä sääntöjä noudattaa. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, koska meidät on kutsuttu tähän maahan ja sen voi ajatella olevan osaltaan myös tämän maan kulttuurin kunnioittamista. Ja tietenkin, ennen kaikkea, turvallisuusseikka. Osa ulkomaalaisista naisista kuitenkin vastustaa annettuja pukeutumisnormeja ja kulkee sinisissä farkuissaan (Haram!) kaupungilla… Itsellä on vielä tiukasti abaya päällä ja huivi kaulalla, varmuuden vuoksi. En ole tämän pukeutumisen puolestapuhuja enkä pidä siihen liitetyistä merkityksistä, mutta maassa maan tavalla.

Pukeutuminen on turvallisuuskysymys ja myös keino sulautua joukkoon.
Mitä sitten on Saudinaisen abayan alla? Aivan tavallinen nainen. Olin hämmästynyt, kun näin ensimmäistä kertaa laumoittain saudinaisia ilman mustia turvavaatteitaan: tavallisia, persoonallisia ihmisiä. Kingdom Centerin ostoskeskuksessa on varattu kokonainen kerros pelkästään naisille. Tuolla, vartioidussa kerroksessa, abayat, niqabit, hijabit ja pitkät käsineet riisutaan hetkeksi. Ei ollut enää vain mustaa massaa käytävillä. Absurdia.

Suomessa niin sanottuun haavoittuvaan ryhmään kuuluvat vanhukset ja lapset. Täällä lista on pidempi.

Salam aleikum.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.