Mitä jään kaipaamaan täältä? Hyvä kysymys pohdittavaksi. Mitä vuoden aikana on tapahtunut, mikä muuttunut? Mitä tämä vuosi on minulle antanut? Paljon.

Kärsivällisyys. En voi vaikuttaa kaikkeen tapahtuvaan. Ihmisten kanssa työskennellessä tämä on päivänselvä asia, mutta tässä maailmankolkassa kaikkeen on näyttänyt vaikuttavan yllättävä muuttuja takavasemmalta. Niin mikä tämä muuttuja on ollut? Kulttuuri, uskonto ja hidaaas byrokratia. Etenkin vuoden alussa tuntui siltä, että matkakumppanina oli turhautumisen tunne ja teki mieli lyödä nitriilihanskat tiskiin. Ja vaikka minä kuinka halusin jotain, rimpuilin eteenpäin, ehdotin, ympäröivä systeemi ei mahdollistanut tätä. Piti aloittaa aivan alusta. Piti kyseenalaistaa omaa toimintaa, omaa osaamista.

Suvaitsevaisuus. Olen oppinut suvaitsevuutta, kliseisesti maailmankuvani on avartunut. Olemme pohjimmiltamme kaikki samanlaisia. Suvaitsevaisuus on vastavuoroisuutta; hyväksyn ja kunnioitan kulttuurianne, kunhan tekin ymmärrätte minun taustani. Olemme erilaisia, opimme toisiltamme.

Arvostus. Omia arvoja ja asenteita on pitänyt tarkistaa, kun on elänyt täysin erilaisessa kulttuurissa vuoden ajan. Se oma tapa tai käsitys ei olekaan se ainut oikea. Arvot; arvostanko elämässä oikeita asioita? Suomalaisena arvostan korkealle itsenäisyyttä, vapautta, autonomiaa, tasa-arvoa, perhettä, vanhuutta. Olen nyt oppinut arvostamaan enemmän suomalaista terveydenhuoltoa ja koulutusta sekä puhdasta luontoa ja ennen kaikkea tasa-arvoa. Yhteisvastuullisuutta. Vuodesta 1906 naisilla äänioikeus! Olen niin ylpeä suomalaisista. Miksi ihmeessä me aina valitetaan kaikesta?

Ennen kaikkea olen oppinut itsestäni paljon. Selvisin, vaikka joskus oli hankalaakin. Välillä vajaa 365 yötä tuntui tuhannelta ja yhdeltä. Piti totutella siihen, että sunnuntai onkin viikon ensimmäinen arkipäivä. Sain uusia ystäviä, pääsin matkustelemaan, opin arabian kieltä ja paljon kulttuureista, kehityin ammatillisesti. En kadu, hieno vuosi.

Mitä en jää täältä kaipaamaan, on ihmisten epätasa-arvoinen kohtelu. Ja mitä pitää muistaa on se, ettei täällä tapahtuvia asioita voi yleistää muihin arabimaihin, koska tämä maa on suljettu ja täysin erilainen, ainutlaatuinen. Uskonto ja kulttuuri, voivatko ne olla ristiriidassa? Voiko kaikki säilyä aina ennallaan, muuttumattomana?

Jään kaipaamaan hiekkamyrskyjä, lämpimiä öisiä hetkiä villan terassilla ja väärinpäin olevaa kuunsirppiä. Niitä hetkiä basaarissa, kun olen verhoutunut kaapuun ja selviydyn reissusta kunnialla. Niitä hetkiä, kun potilas ja omaiset kiittävät ja haluavat ottaa valokuvan tumpeloarabiaa puhuvasta valkonaamasta. Tietenkin kaikkia täällä tapaamiani ystäviä. Muutama on jo lähtenyt, osa vielä jää. Kaikille tämä on väliaikaista.

Kiitos Saudi-Arabia.

Alla linkit parin ystäväni blogiin samoista ympyröistä, mutta eri näkökulmista.

http://arabianlaurance.blogspot.com/

http://vuosiriyadhissa.blogspot.com/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.