Mitä jään kaipaamaan täältä? Hyvä kysymys pohdittavaksi. Mitä vuoden aikana on tapahtunut, mikä muuttunut? Mitä tämä vuosi on minulle antanut? Paljon.

Kärsivällisyys. En voi vaikuttaa kaikkeen tapahtuvaan. Ihmisten kanssa työskennellessä tämä on päivänselvä asia, mutta tässä maailmankolkassa kaikkeen on näyttänyt vaikuttavan yllättävä muuttuja takavasemmalta. Niin mikä tämä muuttuja on ollut? Kulttuuri, uskonto ja hidaaas byrokratia. Etenkin vuoden alussa tuntui siltä, että matkakumppanina oli turhautumisen tunne ja teki mieli lyödä nitriilihanskat tiskiin. Ja vaikka minä kuinka halusin jotain, rimpuilin eteenpäin, ehdotin, ympäröivä systeemi ei mahdollistanut tätä. Piti aloittaa aivan alusta. Piti kyseenalaistaa omaa toimintaa, omaa osaamista.

Suvaitsevaisuus. Olen oppinut suvaitsevuutta, kliseisesti maailmankuvani on avartunut. Olemme pohjimmiltamme kaikki samanlaisia. Suvaitsevaisuus on vastavuoroisuutta; hyväksyn ja kunnioitan kulttuurianne, kunhan tekin ymmärrätte minun taustani. Olemme erilaisia, opimme toisiltamme.

Arvostus. Omia arvoja ja asenteita on pitänyt tarkistaa, kun on elänyt täysin erilaisessa kulttuurissa vuoden ajan. Se oma tapa tai käsitys ei olekaan se ainut oikea. Arvot; arvostanko elämässä oikeita asioita? Suomalaisena arvostan korkealle itsenäisyyttä, vapautta, autonomiaa, tasa-arvoa, perhettä, vanhuutta. Olen nyt oppinut arvostamaan enemmän suomalaista terveydenhuoltoa ja koulutusta sekä puhdasta luontoa ja ennen kaikkea tasa-arvoa. Yhteisvastuullisuutta. Vuodesta 1906 naisilla äänioikeus! Olen niin ylpeä suomalaisista. Miksi ihmeessä me aina valitetaan kaikesta?

Ennen kaikkea olen oppinut itsestäni paljon. Selvisin, vaikka joskus oli hankalaakin. Välillä vajaa 365 yötä tuntui tuhannelta ja yhdeltä. Piti totutella siihen, että sunnuntai onkin viikon ensimmäinen arkipäivä. Sain uusia ystäviä, pääsin matkustelemaan, opin arabian kieltä ja paljon kulttuureista, kehityin ammatillisesti. En kadu, hieno vuosi.

Mitä en jää täältä kaipaamaan, on ihmisten epätasa-arvoinen kohtelu. Ja mitä pitää muistaa on se, ettei täällä tapahtuvia asioita voi yleistää muihin arabimaihin, koska tämä maa on suljettu ja täysin erilainen, ainutlaatuinen. Uskonto ja kulttuuri, voivatko ne olla ristiriidassa? Voiko kaikki säilyä aina ennallaan, muuttumattomana?

Jään kaipaamaan hiekkamyrskyjä, lämpimiä öisiä hetkiä villan terassilla ja väärinpäin olevaa kuunsirppiä. Niitä hetkiä basaarissa, kun olen verhoutunut kaapuun ja selviydyn reissusta kunnialla. Niitä hetkiä, kun potilas ja omaiset kiittävät ja haluavat ottaa valokuvan tumpeloarabiaa puhuvasta valkonaamasta. Tietenkin kaikkia täällä tapaamiani ystäviä. Muutama on jo lähtenyt, osa vielä jää. Kaikille tämä on väliaikaista.

Kiitos Saudi-Arabia.

Alla linkit parin ystäväni blogiin samoista ympyröistä, mutta eri näkökulmista.

http://arabianlaurance.blogspot.com/

http://vuosiriyadhissa.blogspot.com/

Kävin kaksi kuukautta sitten työterveydessä kyselemässä keltakuumerokotetta ja malarian estolääkitystä (jo tähän pisteeseen pääsemiseen meni kauan aikaa). Sain reseptin malarian estolääkitykseen ja käskyn kysellä keltakuumerokotetta myöhemmin, koska oli ”out of stock”.  Eilen tuhlasin yhden vapaapäivän siihen, että läksin kyselemään, olisiko arvon sairaalalla nyt sitä rokotetta. Ahaa, annamme sinulle uuden ajan samalle tohtorille. Tänään menin selittäen taas samat asiat ja sain viimein hoitajalta rokotteen. Al Hamdulillah, pieni onnistuminen tänään! Koska teen exit-prosessia tällä hetkellä, niin ajattelin näppärästi samalla pyytää todistusta kaikista rokotteista joita olen nauttinut vuoden aikana. ”Ok, we will give you this, but now you need to go to Medical records to get the stamps, only then this is valid and then….”. Saudivuoden alun hankaluudet palasivat elävästi mieleen ja sappi alkoi hieman kiehua. Pitkä musta jono naisia, Hmmm… ei tänään, on yövuorot.

Painelin naisten apteekkiin, jossa minulle sanottiin eilen, että tule huomenna uudelleen. ”You are staff? We only distribute medications for the staff at 09-12 and now it’s prayer time. Come tomorrow”. Voi kun pääsisi nukkumaan. Jahans, olen ainoa ulkomaalainen, hei hei, niin, olen ilman huivia, niin niin. Tallustin luukulle. Hunnutettu nainen kuuntelee musiikkia nappikuulokkeillaan eikä vastaa kysymyksiini. Reseptistä puuttui merkintä, NKA, ei allergioita. Hän ympyröi kohdan reseptistä. Minä olen perusterve, ei allergioita, yritän piipittää. -Salam Aleikum, seuraavaa ”jonossa” jo palvellaan. Jonotus tarkoittaa täällä sitä, että minä odotan lappu kourassa ja molemmilta puolilta virtaa ihmistä eteen. Toiset osaavat ottaa rennosti ja ovat risti-istunnassa maassa mattojen päällä eväitä syöden.

Takaisin klinikalle. Takaisin. Jonotin tunnin. Pääsin luukulle. Atovaquone-proguanil? Tämä lääke ei ole malarian estoon, me soitetaan lääkärille, odota kiitos. Mitä ihmettä, onhan, ajattelin. Odotin toisen tunnin. Lääkäri ei vastaa. Voi voi, rukousaika alkaa, kohta ei vastaa enää kukaan… Meillä ei ole tätä lääkettä, sinun täytyy hankkia se sairaalan ulkopuolelta. Voisitteko nyt kiitos kertoa, että minkä nimistä lääkettä minä sieltä apteekista oikein pyydän, jos tämä ei ole oikea? Ei kyllä sinä voit tätä pyytää, vastataan kirkkain silmin.

To the nearest Pharmacy please, ryntään takapenkille. Taksilla nuhjuiseen apteekkiin. Päivää, olisiko teillä tätä?  Miksi ihmeessä Honey sinä tätä haluat, kun voisit saada rokotteen? ( ???? Onko se jo saatavilla?). No kiitos, jos nyt se estolääkitys kiitos. Ei meillä ole estolääkitystä, mutta on meillä tämmöinen! Kolme tablettia, mutta tämä on malarian hoitoon, ei estolääkitys. Ei minulla ole malariaa Sir, tavoitteena oli olla saamatta sitä. Hölmistyneitä miesilmeitä tiskin takana. No mitenkäs tuota nyt sitten otetaan? ”One tablet per day, you can start before you go.” No mistä minä tiedän, minä päivänä minä sen malarian saan? Three pills is enough? The other one was so that one pill per day for one week before traveling and continuing for two weeks after the trip. ”This is easy, yes,yes, yes, Lady”. Minä en jaksa tätä showta enää, yövuorot alkaa…

Nyt minulla on sitten kolme pilleriä Fansidar-valmistetta. En minä tätä lähtenyt hakemaan. Safe practice ja silleen. Nämä on näitä päiviä taas Saudeissa.

Skin Assessment. Safe skin team. Hapu team eli painehaavatiimi. Root cause analysis, Audit…

Iho on suurin elimemme, mutta koskaan aikaisemmin hoitajana en ole joutunut tarkkailemaan sitä näin perusteellisesti, saati kirjaamaan siitä. Kriittisin hetki on baseline, hetki, jolloin potilas saapuu osastolle. ”Intact skin. Patient is in high risk for Hapu due to Medical devices.” Olen kirjaamisellani tunnistanut riskit. Kaikki tapahtuvat ihomuutokset tämän jälkeen ovat omalla osastolla hankittuja. Riskiarvio tehdään ensimmäisen kerran 24 h kuluessa sairaalaan saapumisesta. Miksi? Ilmeisesti osasyynä korvausvaatimukset.

Jokainen monitoroitu potilas on high risk for Hapu eli hänellä on korkea riski saada painehaava, vaikka hän olisi kävelevää mallia. Pelkkä saturaatiomittari ja verenpainemansetti ovat riittävä syy korkeaan riskiin. Saivartelua?

Mikäli ihorikko tai haavauma syntyy, tehdään ilmoitus painehaavatiimille, joka tulee arvioimaan tilanteen. Moniammatillinen yhteistyö auttaa ihon muutoksien tunnistamisessa, oikeiden hoitomenetelmien löytymisessä, hoidon arvioinnissa ja tiedon jakamisessa, opettaen ja ohjaten.

Asiantuntijasairaanhoitajista koostuvat tiimit tekevät myös yllätyshyökkäyksiä osastoille tarkistaen potilaiden ihon kunnot, onko asentohoidot, liukulakanat, ilmapatjat käytössä, lakanat suorassa ja sitterit, omaiset, opetettu asentohoitojen osalta. Kaiken takana on preventiivinen toimintamalli.

Kirjaamista on kaiken kaikkiaan vähemmän kuin Effica-maassa, mutta ihon kunnon kirjaamiseen on keskitytty enemmän. Mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty, eikä tässä tapauksessa huomattu. Tarkka kirjaaminen auttaa myös tiedon siirtymisessä eri yksiköiden välillä. Painehaavojen ehkäisy on halvempaa, kuin niiden hoitaminen. Mikäli ihon kunnon seurantaan kiinnitettäisiin enemmän huomiota, vähennettäisiin tällä sairaalan sisällä syntyvien painehaavaumien ja ihomuutosten suurta lukumäärää.

Kaikista sairaalan sisällä tapahtuvista Hapuista tehdään ilmoitus SRS:n, paikalliseen Haipro-järjestelmään. Ruhjeet, hematoomat, postoperatiiviset muistot kirjataan päivittäin ylös, kuten myös jäljet punktioista, injektioista, kanyloinneista… ”Patient is in high risk for Hapu due to Medical devices. Noted old bruises in the Abdomen due to injections, old bruises in the distal parts of the upper limbs, lower limb edema, sacral area intact, dry skin. Post cath site intact. Iv-lines without redness. Nursing care plan reviewed and implemented.”

Code Black. Se kaikkein pelätyin. Allekirjoittanut oli viimeksi ultraäänessä potilaan kanssa, kun kovaäänisistä ilmoille kajahti arabiaksentilla Phase Alert, Code Black.

Sairaalalla on oma sisäinen hälytysjärjestelmänsä. Hätätiloilla on omat värikoodinsa, jenkkityyliin. Musta tarkoittaa katastrofia.

Viereisestä kuvasta voi nähdä, minkälaisia koodeja on sairaalassa on. Harmaa koodi on melko aktiivisessa käytössä kiivashenkisten omaisten vuoksi. Usein tilanne on jo ohi, kun rukousnauhaa hiplaava paikallinen Securitaksen mies viimein saapuu paikalle. Code Yellow on erikoinen, mutta yleinen: lapsia katoaa paljon sairaalasta.

Mitä tarkoittaa Code Black? Ultraäänestä tyrät rytkyen takaisin omalle osastolle? Juuri kukaan ei reagoinut ilmoitukseen mitenkään. Minä pusken ruoka-aikaan kotona viihtynyttä potilasta takaisin lähtöpisteeseen ja käytävillä vastassa tavanomainen ”Ei tässä ole kiire minnekään” -kansa kahvimukeineen, labratakkeineen ja iPhoneineen. Alhamdulillah, kyseessä oli harjoitus.

Phase Alert edellyttää kaikkien palaamista omalle osastolle. Potilasaines käydään läpi miettien, ketkä voitaisiin kotiuttaa tai siirtää. Phase I:ssä kaikkien on pysyttävä sairaalan sisällä ja traumatiimi aktivoidaan. Pomot hermoilevat. Muutama ihminen osastolta siirtyy ensiapuun valmiuteen. Juuri kukaan ei tässä vaiheessa tiedä, mitä on tapahtunut.

Kakkosvaiheessa vapailla olijat hälytetään töihin ja osa porukasta mobilisoidaan. Phase III:ssa ollaan sitten toimimassa katastrofitilanteessa ja kaiken mahdollisen työvoiman on oltava määrätyissä pisteissä.

Kemikaalitapaturmat, suuret liikenneonnettomuudet ja räjähdykset ovat tavallisimmat tapahtumat mustan koodin takana. Tieto tulee kentältä sairaalalle sotilaspoliisin ja palopäällikön kautta, ja koodi aktivoidaan. Kaikkien tulee osata toimia koodien vaatimilla tavoilla, minkä vuoksi niitä harjoitellaan.

Kaksitoistatuntisten vuorojen aikana on täysin normaalia kuulla kaikkien koodien aktivoinnit, koska sairaala on niin suuri. Silloin tällöin myös omalla osastolla tapahtuu kummia.

Mitä ramadan merkitsee meille ulkomaalaisille, ei-muslimeille? Saudit on ainoa maa, jossa myös ulkomaalaisten pitää noudattaa ramadanin aikaisia rajoituksia.

Meidän sairaalassamme laitettiin yksi rautoihin, koska hän oli kävellyt päivällä kahvimuki kädessä käytävällä. Kanttiinista ruokaa haettaessa kaikki tulee kääriä ruskeaan paperipussiin ja kuljettaa omaan pisteeseen, jossa ruokailu tapahtuu ”piilossa”.

Riadin suurlähetystön sivuilla luki mukavasti, että jos työpisteessä ei ole varattu ulkomaalaisille ruokailutilaa, pitää eväkset nauttia lukkojen takana wc-tiloissa. Meillä on onneksi pöytä. Veden juominen ja purkan jauhaminen julkisilla paikoilla on tämän kuukauden ajan kiellettyä kaikilta. No, melkein joka paikka on kiinni päivisin, että…

Vakava sairaus, raskaus ja mielenvikaisuus ovat syitä olla paastoamatta, mutta menetetyt paastopäivät pitää korvata myöhemmin. Se, että on ulkomaalainen ja Saudeissa, ei kuulemma ole pätevä mielenvikaisuuden mittari, joten esitän paastoavani seuraavat viikot.

Paikalliset elävät ramadanin aikana öisin. Meno on kaupungilla melkoinen, ennen viimeistä rukouskutsua liikenne on jumissa, koska kaikki ryntäävät koteihinsa. Valkoiset maasturit pellit rutussa kiitävät kohti ummin kabsapöytää. Sairaalassa yövuorot eivät muutenkaan ole niitä rauhallisimpia, koska kuka nyt 50 asteen porotuksessa sairaalaan lähtisi. Ennen ensimmäistä rukousta kaiken tulee kiiltää puhtauttaan ja uutuuttaan ja nyt myös kaikkien tulee olla kylläisiä ja valmiina nukkumaan päivä. Innokkaimmat kieltäytyvät päivisin nesteytyksestäkin.

Silti, päivääkään en vaihtaisi pois. Kotona Suomessa lomalla ihmettelin, miksi on niin hiljaista. Sitten ymmärsin, ettei kukaan kailota kovaäänisistä. Inshallah, hyvä laulaja.

Ja on Ramadan paljon muutakin, kuin paastoamista. Täällä yltäkylläisyyden maassa se vaikuttaa vaan aikamoiselta kulutusjuhlalta, paikalliselta kuukauden mittaiselta joululta.

Iäkkäiden kuolemaan johtaneista tapaturmista suurin osa on kaatumisia. Kaatuminen on yllättävä ja kontrolloimaton tapahtuma, joka aiheuttaa sairaalajakson pitenemisen ja merkittävää lisähaittaa yksilölle.

Kaatumistapaturmia voidaan tehokkaasti ehkäistä, kun potilaan riski kaatua tiedostetaan. Sairaalassa ensimmäinen arvio potilaan riskistä kaatua tehdään ensiavussa 2-4 tunnin sisällä sisäänkirjauksesta. Kaikki potilaat identifioidaan kaatumisriskin osalta, ja tämän jälkeen heihin kohdistetaan tietyt toimintamallit.

Fall Risk Assessment -kartoitus sisältää seuraavat kysymykset

Is the patient sedated/intubated/paralyzed??
Does the patient have
– History of falls within the past six months?
– Cognitive/Perceptual impairment e.g. delirium, dementia, amnestic disorders?
– Mobility Impairment e.g. gait problems, transfer from bed to chair, wheelchair bound?
– Visual or hearing impairment?
– Age above of 60 years with two or more high risk for fall medications?
– Side affects from two or more high falls risk medications that can result in a fall?
– Sensory limb impairment e.g. post peripheral block anaesthesia, disease process?

Asiakas luokitellaan High Falls Risk -potilaaksi, mikäli yksikin ylläoleva kriteeri täyttyy. Arviota tehdään aina osastosiirtojen yhteydessä, voinnin muuttuessa ja tietyin väliajoin, kuten vuoron vaihtuessa. Kun riski kaatua on tiedostettu, pystytään mahdollista kaatumista välttämään ennakoinnin avulla.

Fall Prevention varotoimenpiteet implementoidaan kaikille potilaille. High Falls Risk precautions kattaa myös Standard Falls Risk -varotoimenpiteet. Käytännössä varotoimenpiteet tarkoittavat sitä, että mobilisoidun potilaan omaisia informoidaan siitä, että potilas ei saa liikkua yksin, potilaalla tulee olla luistonestävät tossut, kaiken tulee olla potilaan lähettyvillä ja sängynlaidat aina ylhäällä. Huoneen tulee olla myös hyvin valaistu ja esteetön.

Akuutit sydänpotilaat ovat automaattisesti in a High Fall Risk, vaikka he pysyvätkin vuoteessa. Ja mikäli potilas on bedbound, täysin liikuntakyvytön, täyttää hän tietenkin High Falls Risk -kriteerit. Oikeutus sitteriin tulee High Falls Risk -statuksen myötä.

Tiimityö näkyy kaatumisten ehkäisyohjelmassa siinä, että jos potilaalla on ikää yli 60 vuotta, käytössä kaksi tai useampi riskilääke ja puolen vuoden aikana on tapahtunut kaatuminen, konsultoidaan farmaseuttia rutiininomaisesti vuorokauden sisällä. Mikäli potilas on kaatunut puolen vuoden aikana, hänellä on jokin neurologinen ongelma ja ikää yli 60 vuotta, konsultoidaan taas toimintaterapeuttia kahden vuorokauden sisällä. Fall Prevention Program koskettaa jokaista potilasta, vaikkei perussyy sairaalassa ololle olisikaan kaatuminen tai trauma.

Suomessakin ikääntyneiden hoitotyössä on käytössä erilaisia työkaluja kamppailuun kaatumisia vastaan. Mutta kuinka sairaalatasolla kaatumisriskin arviointi tapahtuu? Täällä Saudien sairaalassa kaatumisen ehkäisy on arkipäivää tietyn toimintamallin vuoksi.

Tutkimusta tehdään Suomessa kaatumisten ja ulkona liikkumisen pelosta. Myös erilaisia toimintamalleja on kehitetty, esimerkiksi IKINÄ-malli. Suomessakin ennaltaehkäisykeinot ovat käytössä ja riski kaatua tiedostetaan, mutta onko meillä kaikissa sairaaloissa käytössä tiettyjä kriteerejä kaatumisriskin arvioinnin suhteen, toimintamalleja kaatumisalttiiden potilaiden varalta, mustaa valkoisella, kirjattuna? Safe practice. Potilaiden tunnistaminen ja toimintamallien käyttö on sekä potilaan että hoitajan turva. Jos potilas kaatuu kaikesta huolimatta, on kaikki mahdollinen sen estämiseksi kuitenkin tehty.

Kulttuuri antaa aina vaan uusia yllätyksiä. Töissä se kaikkein mielenkiintoisin ei enää tapahdukaan monitorissa vaan siellä potilaan pedin ympärillä. Kulttuurista oppii päivittäin pieniä palasia havainnoimalla ja tarkkailemalla, etenkin arkea tarkkailemalla.

Lennot lähimaihin ovat edullisia, ja mahdollisuus matkusteluun onkin monen pääsyy tulla Saudeihin. Vuoden työsopimukseen kuuluvat lennot ees-taas ja yksi Midyear ticket, jolla pääsee käymään Suomessa kesken sopimusvuoden. Lomapäiviä myös kertyy mukavasti. Erilaisia retkiä ja tempauksia on tarjolla kuukauden jokaiselle päivälle. Pitkät päivät Medical Cityssä verottavat kyllä voimia ja joskus on vain oltava; vapaat hujahtavat kiittäen ohitse täälläkin.

Elämä Compoundilla on rauhallista, ja jos ympäröivät piikkilankaspiraalimuurit alkavat ahdistaa, tulee lähteä asuinalueen ulkopuolelle. Koska turisteilla ei ole maahan asiaa, meillä on hyvä mahdollisuus nähdä paikkoja, joita muiden silmät eivät tule koskaan näkemään. Se myös tekee vuodesta entistä mielenkiintoisemman.

Aavikkoretkillä on aina ollut hyvin hauskaa ja tietynlainen vapauden tunne, koska voi olla ilman abaya-kaapua.

Kaikkia kirjoja täältä ei saa, eikä tiettyjä lehtiä julkaista. IKEAn patja-ja sohvamainoksissa loikoilevat vain miehet. Maassa, jossa elokuvateatterit ovat kiellettyjä, on kuitenkin absurdisti Planet Hollywood -ravintola. Rambojen ja muiden kasvot olivat tietenkin sutattuina seinäjulisteissa. Huhun mukaan myös Disneyn elokuva Aladdinia on sensuroitu: kohtaus, jossa, Jasmin vastustaa isäänsä, on leikattu pois.

Kaiken hienouden ja helppouden rinnalla on kuitenkin aina vastapuolensa. Monta tarinaa jää näissä kirjoituksissa kertomatta. Päivittäin työmatkoilla kohdataan liikenteen seassa kävelevät kerjäläisnaiset, lapset kainaloissaan. Ja vieläkin se kavahduttaa, kun taksin ovet napsahtavat lukkoon matkaan lähdettäessä.https://www.sairaanhoitajaliitto.fi/@Bin/175297742/Maisema%20Marianne.jpeg

 

Basic Medication Safety Certificate Course, tuttavallisemmin BMS-kurssi ja pari kuukautta paikallisella pumppuosastolla ovat antaneet uutta näkökulmaa lääkehoitoon. Asioita tehdään täällä hiekkalaatikossa toisin kuin kotona, kenties jopa järkevämmin ja turvallisemmin.

Jos BMS-kurssia vertaa LoVe koulutuksiin, niin täällä ei kurssin sisältö keskity niinkään lääkkeen antoon, annostuksiin, vaikutusmekanismeihin, vaan systeemeihin talon sisällä, toimintoihin, siihen ketjuun, jonka toisessa päässä on aineen määrääjä ja toisessa potilas. Kurssilla esiteltiin heikot kohdat ketjussa eli ne kohdat, joissa virheitä tapahtuu eniten.

Suurin osa virheistä tapahtuu siinä vaiheessa, kun tietoa siirretään järjestelmästä toiseen määräysvaiheen jälkeen. Sairaanhoitaja on aina viimeinen lenkki ketjussa ennen potilasta.

Suulliset puhelinmääräykset tulevat kyseeseen vain hätätapauksessa. Normaalisti lääkäri laittaa lääkemääräyksensä tietojärjestelmä Quadramediin ja hoitajan kuittauksen myötä tieto siirtyy apteekkiin, josta se toimitetaan paikan päälle. Toki, jos määräys on Stat, joku joutuu kipittämään apteekkiin.

Lääkkeet tulevat apteekista valmiiksi laimennettuna, yksittäisinä annoksina ja potilaan henkilökohtaisin tiedoin. Lääkehävikki on pieni. Jokaisella osastolla on tietenkin oma ”floor stock”, jossa säilytetään tärkeitä, aina tarvittavia valmisteita, sekä elvytyskärrystä löytyvät tarvittavat lääkeaineet. Apteekista tulleissa annoksissa lukee valmisteen annostus, infuusioaika, säilyvyys ja niin edelleen. Braunin infuusiopumppujen lääkekirjasto myös auttaa aina niin jännittävissä mikrogrammaa per kilogramma nopeuksissa.

Kriittinen toki täytyy olla, vaikka lääkehoitoa helpottamassa onkin useita eri tekijöitä. Virheitä tapahtuu. Suomessa sairaanhoitajana on tottunut tekemään parhaimmillaan ketjussa kaiken, soittanut määräyksen perään, tilannut apteekista, kipittänyt hakemaan, laimentanut, antanut ja arvioinut vasteen. Täällä kaikki High Alert lääkkeet tarkastetaan kahden hoitajan turvin ennen potilaalle antoa. Käytännössä se tapahtuu niin, että kaksi hoitajaa kuittaa määräyksen järjestelmästä lääkelomakkeelle ja valmisteen saavuttua paikalle varmistetaan vielä lääkelomakkeen ja valmisteen yhteensopivuus sekä potilaan henkilöllisyys ja mahdolliset allergiat.

Omahoitaja pyytää toista hoitajaa varmistamaan potilaan henkilöllisyyden. Mustan huivin alta kuuluvan nimen ja henkilörannekkeen nimet vielä tarkistetaan ristiin. Lääkelomakkeen ja Quadramedin ristiintarkastukset tehdään vuorokausittain ja osastosiirtojen yhteydessä.

Turvallisuudessa on toisaalta menty myös hyvin pitkälle, esimerkiksi elektrolyyttikonsentraattien säilytystä ei ole osastoilla. On myös ollut puhetta siitä, pitäisikö potilashuoneiden numerot poistaa ovista. Saudeilua.

Erityisen mielekästä on se, että kotiutusvaiheessa potilas saa sairaalan omasta apteekista lääkkeet mukaansa. Ne toimitetaan osastolle, ja kotiutusfarmaseutti käy vielä kerran potilaan kanssa lääkehoidon läpi.  Jotenkin tuntuu siltä, että vastuuta on sairaanhoitajalla lääkehoidon osalta vähemmän, koska ketjussa on useita eri ihmisiä. Riskit lääkehoidossa ovat täten pienemmät ja virheiden kiinnijäämisen mahdollisuus suurempi.

Keskimääräinen elinajanodote Saudeissa nyt syntyvällä pojalla on 72 vuotta, tytöllä 76.  Elinajanodote pitenee pitenemistään hyvinvoivan väestön keskuudessa. Väestö kasvaa noin kahden prosentin vuosivauhtia.

Ikääntymiseen liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia täälläkin, koska tämän hetken suurin ikäryhmä, 15-65-vuotiaat siirtyvät hiljalleen kohti vanhuutta. Tällä hetkellä yli 65-vuotiaita ei ole kuin 3 prosenttia koko Saudi-Arabian väestöstä. Verrattuna Suomen yli 65-vuotiaiden 18 prosenttiin tilanne vaikuttaa rauhalliselta.

Kuinka sitten ikääntyneiden palvelut on järjestetty kuningaskunnassa? Islamin mukaan perheenjäsenten hoivaaminen on sekä velvollisuus että siunaus, ennen kaikkea mahdollisuus hengelliseen kasvuun. Perheen vanhin poika kantaa vastuuta. Koraanin ohjeet toimivat kauniina ohjenuorina elämän edetessä. Mutta yhteiskunnan on muututtava vastaamaan muuttuvan, ikääntyvän väestön tarpeisiin. Kai?

Nelosella alkava ikä ja infarkti ei ole täällä mikään kummastelun aihe. Elintavat, inaktiivisuus, sukurasite, länsimaalaistuminen… Aiemmin infektiotaudit olivat arabimaiden johtavin kuolinsyy, mutta nyt sydänperäiset hallitsevat kuolinsyytilastojen ykkössijaa. Myös kakkostyypin diabeteksen suhteen maa on niin sanottua ”punaista aluetta”. Stage III Hearth Failure ja DM patioineen onkin kovin monen anamneesissa.

Termiin AMA olen törmännyt muutamaan otteeseen. Against Medical Advise. Jossain periferian pikkusairaalassa potilas liuotetaan, ja tämän jälkeen hän omalla luvalla tulisieluisesti kotiutuu. Nöyrästi muutaman päivän kuluttua tullaan kuitenkin koputtelemaan NGHA:n ovea Q-aaltojen kanssa, pienessä vajaatoiminnassa. Voisi sanoa, että sydänterveydessä täällä eletään aivan kuin aikaa ennen Pohjois-Karjala-projektia. Kansanterveydellisiä haasteita siis. Toisaalta sydänpotilaiden jatkohoidon turvaamiseksi on perustettu hyvää tulosta tekeviä hoitajavetoisia poliklinikoita, kuten vajaatoimintapoliklinikka ja ateroskleroosiklinikka.

Vaikka yhteistä kieltä ei ole, potilaat käyttäytyvät universaalilla tavalla. Sisäänkirjattu kysyy lähes ensimmäisenä, milloin pääsee kotiin. Omaisten arvioivat katseet ja tuttu huoli. Siihen jotenkin tottuu, että potilaan päässä keikkuu punavalkoruudullinen huivi ja ennen toimenpiteitä hänen huulensa tapailevat äänetöntä rukousta. Pedin ympärillä myös pyörii enemmän ihmisiä kuin kotioloissa; eritasoisten tohtorien lisäksi kierroillaan käyvät farmaseutti, ravitsemusterapeutti, diabeteshoitaja ja muut erityisasiantuntijat. Kaiken keskiössä potilas. Sitter, huoneessa majaileva omainen, auttaa potilasta hänen perustoiminnoissaan.

Omaisten tulva on jotain käsittämätöntä; jos tilanne on vakaa, kuuluu huoneista teekuppien kilinää ja iloisia naurahduksia. Taateleita napaan ja sokerit nousuun!

Useiden rajoitusten maassa sairaanhoitajana toimiminen voi aiheuttaa muutamia VES:sejä itse kullekkin. Mitkä ovat oikeuteni? Kysymystäni ei edes ensin ymmärretty osastolla. Suomessa puhutaan sekä potilaan että sairaanhoitajan oikeuksista, on terveydenhuoltolakia, erilaisia asetuksia… täällä kaiken takana on NGHA ja Hospital policy.

Policy kertoo, kuinka toimia. Policyn muuttaminen vie vuosia, joten osa täällä käytetyistä hoitometodeista tuntuu suomihoitajan silmään, korvaan ja käteen vanhanaikaisilta, mutta – näin täällä kuningaskunnassa. Vai ollaanko täällä sittenkin aikaa edellä, koska sairaala on palkittu JCI (Joint Comission International) akkreditoinnilla? Kysymyksiä, kysymyksiä…

Saudi-Arabiaan ei niin vain tullakaan. Ilman virallista lupaa maan rajojen sisäpuolelle ei ole asiaa. Lomapaikka? Ei. Militarymiesten vartioimat portit aukeavat vain kutsun kautta.  Sairaala ja koko kuningaskunta käyttää paljon ulkomaalaista työvoimaa etenkin idästä, kuten Filippiineiltä ja Malesiasta. Ulkomaalaisia kuningaskunnassa on noin kuusi miljoonaa. Niin sanotut länsimaalaiset, joihin myös meidät suomalaiset luetaan, olemme selvää vähemmistöä.

Viisumeja myönnetään aina vain vähemmän ulkomaalaisille, koska nykyisen Saudisaatio-politiikan tavoitteena on työllistää paikallisia. Totuus kuitenkin on, että ilman työlupia maan terveydenhuolto, palvelualat ja öljyteollisuus eivät toimisi. Ulkomaalainen työvoima pyörittää maan terveydenhuoltoa. Paikallisten työttömyysaste on korkea, virallisesti noin 12 prosenttia, mutta naisiahan ei ole tilastoissa huomioitu.

Koska koulutustaustat voivat vaihdella suurestikin eri maiden kesken jo pelkästään sairaanhoitajakoulutuksen osalta, on meitä sairaanhoitajia sekä Nurse I- ja Nurse II -statuksella sairaalassa. Nurse I:llä on pidempi koulutus ja tarvittaessa I on ”In Charge”, vastuuhoitaja. Näkyykö tämä hoitajien erottelu sitten jollakin tavalla työyhteisöissä? Vaikuttaako kansallisuus ekspatriaattien kohteluun? Alussa kauhistelimme, että länsimaalaisen palkka on yli kolme kertaa parempi kuin esimerkiksi filippiiniläisen. Mutta palkkataso riippuukin karkeasti ottaen vain työntekijän passin väristä, se on verrannollinen lähtömaan palkkatasoon. Eli jokainen saa täällä enemmän palkkaa kuin kotimaassaan, mutta palkat eri kansallisuuksien kesken eivät ole täällä tasa-arvoisia. Reilua? Tulevat kuukaudet kertovat enemmän muusta kohtelusta, mutta nyt sanoisin, että länsimaalainen saa virastoissa parempaa palvelua sekä asuinjärjestelyt ovat mukavammat. Länsimaalaisella ei myöskään ole harteillaan sitä samaa painolastia, mikä muilla on; olemme täällä hyvin itsekkäistä syistä, vapaaehtoisesti, emme siksi, että perheemme saisi kotimaassamme riittävän terveydenhuollon ja koulutuksen.

Kuinka sitten suhtautuminen muihin uskontoihin kuin islamiin? Allah on siis se suurin, mitens muut? Muiden uskontojen harjoittaminen on kiellettyä, ja niihin liittyvät symbolit napataan talteen viimeistään kentällä. Muita uskontoja kuin Islamia ei saa tuoda näkyvästi esiin. Kuitenkin kristinusko ja juutalaisuus ovat hyväksyttyjä, koska ne mainitaan Koraanissa. Eräs tyttö kertoi minulle kuiskaten olevansa buddhalainen, kun puhuimme uskonnoista. Hänen pitää pitää asia salassa. Samaa kuiskaustyyliä käyttävät myös ateistit tässä maassa.

Sukupuolten erottelu näkyy kaupungilla hyvinkin jyrkkänä. Kahviloissa ja ruokapaikoissa on erilliset istumapaikat miehille ja naisille. Male sitting area ja Female area. Kassajonot Single ja Family. Potilashuoneiden oviin tulee muistaa koputtaa, jotta vieraat kerkeävät kätkeä kasvonsa. Kaikki on puolitettua, vähintäänkin sermi erottaa mustiin ja valkoisiin pukeutuneet massat.

Yksinäinen nainen ei saisi liikkua kaupungilla omin päin. Räikeimmillään minä en pääse esimerkiksi sisälle kahvilaan tai ruokapaikkaan. Hiukan otsasuonet pullistuivat, kun eräänä iltana en päässytkään sisään tilaamaan ravintoa ja jouduin vielä syömäänkin ulkona, miesten maiskutellessa omiaan sisätilojen lämmössä. Naisena en saa myöskään ajaa autoa, enkä istua etupenkillä. Miksi? Niin… Taksikuskit eivät ota Mutawan pelossa naista etupenkille istumaan. Vuorovaikutus eri sukupuolten välillä on pyritty minimoimaan. Perheillä on suuri rooli ihmisten yhteen saattamisessa, ja vasta virallinen kihlatodistus kourassa voi kävellä puolisonsa kanssa kahden kaupungilla. Mutawa, uskonnollinen poliisi, pitää huolen siitä, että islamin oppeja noudatetaan.

Olkoon kansallisuus mikä vain, tulee tiettyjä sääntöjä noudattaa. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, koska meidät on kutsuttu tähän maahan ja sen voi ajatella olevan osaltaan myös tämän maan kulttuurin kunnioittamista. Ja tietenkin, ennen kaikkea, turvallisuusseikka. Osa ulkomaalaisista naisista kuitenkin vastustaa annettuja pukeutumisnormeja ja kulkee sinisissä farkuissaan (Haram!) kaupungilla… Itsellä on vielä tiukasti abaya päällä ja huivi kaulalla, varmuuden vuoksi. En ole tämän pukeutumisen puolestapuhuja enkä pidä siihen liitetyistä merkityksistä, mutta maassa maan tavalla.

Pukeutuminen on turvallisuuskysymys ja myös keino sulautua joukkoon.
Mitä sitten on Saudinaisen abayan alla? Aivan tavallinen nainen. Olin hämmästynyt, kun näin ensimmäistä kertaa laumoittain saudinaisia ilman mustia turvavaatteitaan: tavallisia, persoonallisia ihmisiä. Kingdom Centerin ostoskeskuksessa on varattu kokonainen kerros pelkästään naisille. Tuolla, vartioidussa kerroksessa, abayat, niqabit, hijabit ja pitkät käsineet riisutaan hetkeksi. Ei ollut enää vain mustaa massaa käytävillä. Absurdia.

Suomessa niin sanottuun haavoittuvaan ryhmään kuuluvat vanhukset ja lapset. Täällä lista on pidempi.

Salam aleikum.